Kokemuksia XTR Di2 2×11 vaihteistosta

Sain yhteistyökumppaniltani Shimanolta mahdollisuuden testata ensimmäistä kertaa XTR Di2 maastopyörää. Aikaisempaa kokemusta minulla ei siis sähkövaihteista maastokäytössä juurikaan ole, ja odotin mielenkiinnolla miten vaihteisto toimii Suomen pakkaskelissä. Siirryn itse ajamaan Shimanon vaihteistolla 2018 kaudelle, joten halusin jo hyvissä ajoin selvittää olisiko sähkövaihteet mahdollisesti vaihtoehto 2018 Focus kisapyörissäni.

Di2 pyörä

Pyöräksi saapui viimeisen päälle kisakunnossa oleva jäykkäperäinen. Sähkövaihteiden lisäksi pyörästä löytyi myös Foxin sähköinen etukeulan lukitus, ja hiilikuituiset Pron putkiosat. En laittanut pyörää vaa’alle, mutta uskon näppituntuman perusteella että 9kg paino voi olla hyvinkin lähellä. Pyörässä on myös Vittorian Meczal TNT G+ 2.10 tuumaiset 29er renkaat, jotka ovat olleet itsellänikin kisakäytössä 2.25 mallina.

Testipyörä käyttää 2×11 kampisarjaa, mitä operoidaan vain takavaihtajan vaihdevivun välityksellä. Shimanon kehittämä Synchro Shift vaihtaa siis etuvaihtajaa ketjun saavuttaessa määrätyn takarattaan, tämä poistaa tarpeen etuvaihtajan vaihdevivulle ja jättää tilaa ohjaustankoon. Shimanon vasta lanseeratun E-Tube Project sovelluksen kautta voi määrittää haluamansa asetukset vaihteiston toiminnalle (Google Play ja App Store). Ohjausyksikköön saa käyttöönsä kolme eri ”moodia”, joista kahta voi konfikuroida haluamallaan tavalla. Kolmas on manuaalinen moodi jossa Synchro Shift on pois päältä. Esimerkiksi kilpailupäivänä vaihteiston voi laittaa kisamoodiin, vaihtamalla sen päälle näytöstä löytyvällä painikkeella tuplapainalluksella. Tämä käy järkeen, sillä kisastartissa useimmiten haluaa lähteä isoimmalla eturattaalla, mutta treeneissä pienemmälle eturattaalle taas voi vaihtaa hiukan aikaisemmin, jotta ketjulinja pysyy parempana.

IMG_0172

Synchro Shiftista löytyy kahta versiota, Semi- ja Full Synchro. Full synchrossa etuvaihtajan vaihtaessa, takavaihtaja tekee automaattisesti korjauksen, jolloin hyppy eturattaalta pikkurattaalle tai toisinpäin, tulee pienemmäksi. Semi synchrossa tätä ei tapahdu, vaan takavaihtaja pysyy takarattaalla paikallaan. Molemmissa vaihtoehdoissa etuvaihtaja ohjautuu ketjulinjan mukaisesti, ja näin ketju ei hinkaa etuvaihtajaan ääripäissäkään. Nämä kaikki ominaisuudet ovat käytössä myös vaihteistossa, jossa on toinen vaihdevipu myös etuvaihtajalle. Kahden vaihdevivun järjestelmässä voi toki käyttää myös manuaalia, jolloin vaihtamisesta voi huolehtia kokonaan itse. Yhdellä eturattaalla ajaessa voi säätää vaihtamisen nopeutta ja vaihdettavien rattaiden määrää, mutta Synchro Shift ominaisuus on vain kahden eturattaan versioissa. Synchro Shift on siis etu- ja takavaihtajan yhteistyötä!

IMG_0177

Näyttötaulu tarjoaa informaatiota akun kestosta, käytössä olevasta etu- ja takarattaasta, sekä jousituksen lukitustilasta. Näyttö osoittautui todella hyödylliseksi, ja sijainti ohjaustangossa on plussaa. Akun lataaminen tapahtuu näytön reunassa olevasta portista.

IMG_0173IMG_0178

XTR Di2 vaihdevipu eroaa jonkin verran normaalista vaijeriversiosta. Painikeet on muotoiltu hieman ergonomisemmin ja painalluksessa on hieman erilainen tuntuma. Vaihdevivusta ei välity vaihtajan tuntumaa, vaan se ”naksahtaa” vaihdetta vaihtaessa. Nämä ovat puhtaasti makuasioita loppupeleissä.

Koeajokelit olivat varsin suomalaiset, pakkasen ollessa nollan alapuolella. Kelin muuttuessa haastavammaksi saattaa perinteinen vaijerivetoinen takavaihtaja toimia hieman verkkaisemmin, mutta nyt kuitenkin sähköinen vaihtaja napsahti paikalleen joka kerta täsmällisesti. Huomasin että vaihteita tuli vaihdettua useammin, ihan vaan vaihtamisen ilostakin, sillä se tuntui niin helpolta. Vaihteisto antaa ”piip” äänimerkin, kun se on aikeissa vaihtaa etuvaihtajaa seuraavalla painalluksella. Tämä on hyvä tieto, sillä kun kammissa on veto päällä, haluaa vaihdetta vaihtaessa hiukan keventää ja antaa vaihtajien toimia.

Di2 vaihteiston toiminnan helppous pääsi yllättämään, ja varsinkin muta- tai loskakeleillä sähkövaihteiston toimitavarmuus vaijerivetoiseen verrattaessa, on pidemmässä suorituksessa selkeä etu. Testipyörän akku oli sijoitettu hiilikuituiseen satulatolppaan, mikä on varmaankin pakkaskelillä alumiinista parempi ratkaisu. Nyt akkua kului testilenkeillä parin viikon aikana yksi pykälä, mikä tarkoittaa että talvisäälläkään ajaessa akkua ei tarvitse olla yhtenään lataamassa. Shimano lupaa akunkestoksi kilpailunomaisissa olosuhteissa 300km (kahdeksan täyspitkää XCO starttia), tällöin käytössä on etu- sekä takavaihtaja ja Synchro Shift. Hyvällä kelillä ja lenkkikäytössä akunkesto on huomattavasti pidempi. 1×11 vaihteistolla ajettaessa akunkesto on tietenkin vielä pidempi, kun etuvaihtajaa ei ole.

Kokemusteni perusteella 2×11 XTR Di2 vaihteisto sopii suomalaiseen maastoon ja keleihin kuin nenä päähän. Ottaen huomioon että Shimano julkaisi 2016 vuonna myös XT version sähkövaihteista, on Di2 myös kohtuuhintainen suorituskykyynsä nähden. Mekaanisella vaihteistolla saa homman hoidettua jatkossakin, mutta sähköt tuovat omat etunsa ja Di2 on varsinkin 2×11 vaihteistolle paras ratkaisu. Kaksi eturatasta pienentää välitysten eroja vaihdettaessa, laajentaa välityksien määrää ja tarjoaa paremman ketjulinjan. Yksi ratas edessä taas sopii mielestäni paremmin XCO- tyyppiseen ajoon. Kuten Shimano markkinoikin: ”There is no single truth”.

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s