Andalucia Bike Race – vaikeuksien kautta voittoon

Syksyllä sain päähäni idean avata kisakauteni Espanjassa käytävällä Andalucia Bike Race maraton etappiajolla. Suomessa ei tähän aikaan vuodesta pääse maastopoluille, joten otin kisan myös treenimielessä. Aikaisempaa kokemusta minulla on ollut vain 3-4 päivän pituisista kilpailuista, ja näin odotin mielenkiinnolla miten kroppani palautuu kuuden päivän mittaisesta haasteesta.

Andalucia Bike Raceen valmistautuessani selvitin etukäteen, ettei kisaan olisi asiaa jäykkäperäisellä Ravenilla, vaan valitsin kisapyöräkseni täysjoustoisen O1E:n. Saimme Larunpyörän, Shimanon ja Mavicin kanssa pyörän viime hetkillä valmiiksi, ja ensimmäiset testilenkit pyörällä kerkesin ajaa Espanjassa ennen kilpailua. Pyörä oli kuitenkin hyvin vastaava kuin viime vuonna, joten säädöt oli helppo laittaa nopeasti kuntoon. Shimanon voimansiirto vaihtoehdoista valitsin mekaanisen 1×11 vaihteiston 11-46t takapakalla. Espanjan jyrkissä nousuissa huomasin ratkaisun varsin oikeaksi, sillä lähes joka etapilla 46 piikkinen oli käytössä!

(Focus O1E Team 2018 valmiina Andalucian haasteisiin)

Lähdin kisareissuun tietäen että vauhtia kärjessä on lisäämässä mm. maratonin maailmanmestari Tiago Ferreira, UCI ranking top10 kuski Hans Becking sekä pitkä liuta kovia ammattilaisia. Asetin etukäteen tavoitteeksi sijoitua kokonaiskisassa kymmenen parhaan joukkoon, mihin mielestäni oli realistiset mahdollisuudet. Helppoa se ei kuitenkaan olisi, sillä kyseessä on Euroopan kovin maastoetappiajo.

Kuusipäiväisessä kilpailussa suorituskykyäkin tärkeämmässä roolissa ovat hyvä huoltotiimi, palautuminen, ravinto ja kaluston kestäminen. Huoltoon sain mukaani koviksi huoltajiksi kouliintuneet perheenjäseneni, joita ilman en olisi voinut edes harkita starttaavani kisaan. Hiukan ennen kisaa sain yhteistyökumppaideni joukkoon uusia vahvistuksia Rex biken ja Wello2 (Hapella Oy) muodossa. Hienoa saada suomalaista osaamista niin pyörän- kuin keuhkojen huoltoon. Näistä molemmista lisää myöhemmin!

Etappiajo starttasi 25.2 sunnuntaina XCT (maasto aika-ajo) kilpailulla, joka eroaa maantie temposta lähinnä siinä, että peesaaminen on sallittu. Näin etapista muodostui varsin taktinen, kun perääni lähti kaksi kilpailun ennakkosuosikkia samasta tiimistä. Päätin hyödyntää heidän joukkuettaan peesaamalla kaksikkoa ohittamisen jälkeen, ja onnistuinkin pysymään mukana maaliin saakka. Täten sain sijoituksen kuusi, ja aikaeroa tuli vain vajaa 40 sekuntia (lähtöväli). Aika-ajo oli reilun tunnin maksimirutistus (peesistä huolimatta), jossa keskisykkeeni oli 182. Kova alku etappiajoon siis.

(Aika-ajo moodissa! Lazerin uusi Bullet kypärä sai heti tulikasteen kilpailussa)

Heti ensimmäisenä päivänä huomasin että pyörävalinta osui nappiin. Reitti oli hyvin vaihtelevaa, kaikkea hiekkatien ja jyrkkien dh tyylisten laskujen väliltä. Suojakylkiset Vittoria Mezcal renkaat ja hissitolppa toivat hiukan lisäpainoa pyörääni, mutta pitkässä juoksussa säästin energiaa ja aikaa.

Ravinnepuolella pyrin käyttämään mahdollisimman imeytyviä tuotteita läpi kilpailun, ja High5 geelejä menikin melkoinen määrä koko etappiajossa! Myös kätevät valmiit palautumisjauhepussit olivat päivittäisessä käytössä.

Kakkosetappi starttasi kovavauhtisena, kelin ollessa hieno ja mäkien loistassa poissaoloaan. En aluksi löytänyt kovin hyvää rytmiä ajamiseen, ja kärjen tahdissa pysyminen oli tuskaista. Puolivälissä 70km etappia olin hiukan kärkiryhmää jäljessä, ja jahtasin parin espanjalaisen ja sveitsiläisen kanssa kärkeä minuutin verran perässä. Vasta kilpailun loppupuolella, useamman kilometrin hiekkatienousussa löysin jonkilaista voimaa mennä keulaan vetämään, ja sain kuin sainkin kärjen vedettyä uudelleen kiinni. Näin loppukirissä kamppaili 15 ajajan porukka, jotka kaikki saivat voittajan kanssa saman ajan. 12 sija nosti minut kokonaiskisassa viidenneksi.

Kolmas etappi oli paperilla vasta toisiksi kovin, mutta todellisuudessa siitä muodostui varsinainen tuskien taival. Huomasin heti etapin alussa, että sateen jäljiltä ilma oli raikas, ja näin siitepöly ei päässyt haittamaan hengitystäni. Jaloissa oli aivan eri tavalla potkua, ja lähdinkin saman tien keulaan vetämään ”lammmasnousuihin”, ja kärkeen muodostuikin kymmenen ajajan porukka. Hyvä meno loppui kuitenkin ennen aikojaan, sillä pian nousujen jälkeen seuranneessa laskussa onnistuin täräyttämään takarenkaan huolimattomasti laskun viimeiseen kiveen! Ilman sihisivät iloisesti ulos renkaasta, ja päätin samantien ryhtyä korjaushommiin. Kärki meni menojaan kun aloin kaivamaan sisuria satulalaukusta. Renkaanvaihto ei mennyt odotusten mukaan, vaan sisuri tyhjeni asennuksessa saman tien (liekö liikaa kuraa joka puolella!). Tämä tarkoitti sitä, että kyseisen etapin ja kokonaiskilpailun osalta kaikki oli menetetty. Lähdin rullailemaan tyhjällä kumilla, välillä ajaen välillä työntäen. Huolto tuli vastaan vasta reilun 10km päästä, ja tähän mennessä olin tippunut arviolta 500 sijaa! Kiekonvaihto huollossa sujui kuitenkin hyvin, ja sain alle uuden Mavicin takakiekon. Lähdin ajamaan soolona kohti 50km päässä häämöttävää maalia. Ohittelin reilusti yli 300 ajajaa seuraavan kahden tunnin aikana, ja maaliin tullessa kärki oli karkanut kiekon vaihdon jälkeen vain seitsemän minuuttia lisää. Tällä ei kuitenkaan ollut tuloksissa juurikaan merkitystä, sillä tipuin kokonaiskisassa 50 huonomalle puolelle, jääden lähes tunnin kärjelle. Näin tulevilla etapilla kamppailin vain etappivoitoista.

Kolmannen päivän lähes neljän tunnin raastava etappi tuntui illalla väsymyksenä, ja sänkyyn mennessä ei tarvinnut laskea lampaita, ennen kuin olin jo unessa. Neljännen etapin aamulla heräsin sateen paukuttaessa kattopeltiä, joten tiedossa oli varsin virkistävä kokemus Andalucia Bike Racen kuningatar etapilla. Buff-etapiksi nimetty etappi sisälsi paperilla reilut pari tuhatta nousumetriä 90km matkalla. Järjestäjät päättivät kuitenkin lyhentää etappia sääolosuhteiden takia 30km verran, mikä osoittautui varsin hyväksi päätökseksi! Monsuuni-mainen keli upotti pyörää välillä jorpakkoon niin että vauhti pysähtyi kokonaan. Kärjessä ajoivat vain kaikista motivoituneimmat ajajat.

Jo muutaman kilometrin ajon jälkeen tiesin että tämä Buff-etappi on minun heiniä. Jotenkin vain olen löytänyt vahvuuteni kurjuudesta. Mitä huonommat olosuhteet – sitä kovempi kulku. En tiedä mistä se pohjimmiltaan tulee, mutta jotenkin löysin taas voimia iskeä muilta karkuun liukaalla kalliolla, jossa itsekin vedin juosten kyljelleni etsien oikeaa suuntaa lähteä ajamaan. Huollon ajanottopisteellä (aiemmin kärkeen karannut) Scott-Buff tiimin kuski oli 30 sekunnin päässä, joten ero oli kaventunut aiemmasta minuutista reilusti. Maaliin oli matkaa enää 13km ja takana muut olivat jo 40 sekunnin päässä. Aloin jo miettiä etappivoiton mahdollisuutta. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti, sillä mudan kyllästämä vaihteisto ei suostunut yhteistyöhön ja hyppäsin pyörän päältä säätämään vaijeria. En ehtinyt saada säätöä edes kunnolla alkuun, kun takaa-ajajat jo ohittivat minut täyttä vauhtia. Harmituksen määrä oli suunnaton! Lähtiessäni taas liikkelle, olin aivan kylmissäni ja kivikkoisissa laskuissa kovavauhtinen meno oli lähes vaarallista. Halusin kuitenkin vain mahdollisimman nopeasti maaliin, sijoituksista viis. Lopulta olin 26, 15 minuuttia kärkeä perässä. Maalissa meni tovi että sain itseni koottua, sillä tekniset ongelmat veivät taas kaikki mahdollisuudet näyttää kykyni!

(Siniristipaita oli etappien jälkeen mudasta ruskea!)

Kilpailun virallinen pääsponsori ja oma yhteistyökumppanini Shimano teki neljännen etapin päätteeksi huoltoa pyörääni, ja saimme vaihteiston taas iskuun. Viidentenä päivänä kilpailu siirtyi pieneen vuoristokylään, jonne saavuttuamme saimme kuulla kilpailun olevan peruttu vedenpaisumuksen ja kovan tuulen johdosta. Järjestäjät eivät kyenneet edes pystyttämään lähtökaarta! Päivän yllätykset eivät päättyneet siihen, vaan kämpille palatessamme autosta puhkesi rengas, ja paluumatka piteni muutamalla tunnilla. Illalla kävimme porukalla tekemässä kevyen harjoituksen kuntokeskuksessa, jottei paikat mene aivan jumiin lepopäivänä.

Jo edellisenä päivänä järjestäjä oli päättänyt lyhentää Cordobassa pidettävän päätösetapin 35km mittaiseksi. Luvassa oli siis XCO pituinen reitti, joka kuitenkin sisältää 800m nousua. Keli aamulla oli todella kostea ja lähtökarsinassa lihakset tärisivät kylmästä. Tilanne oli kuitenkin kaikille sama, ja parinkymmenen minuutin ajon jälkeen kroppa oli taas lämmin. Tässä vaiheessa huomasin olevani mukana neljän ajajan kärkiryhmässä, jota veti Tiago Ferreira. Päätin nauttia kyydistä ja odotella etapin loppuvaiheita. Tilanne kuitenkin muuttui kun pitkässä laskussa takaa tuli lisää porukkaa mukaan, ja kärkeen puikkasi kolme kuskia Tiagon jäädessä eteeni. Ero kasvoi nopeasti ja olin ”pussitettuna” lähes laskun loppuun asti, ennen kuin pääsin amerikkalaisen kuskin kanssa ohittamaan, hieman hitaammin laskevaa Tiagoa. Reitin muuttuessa mäkivoittoiseksi, päätin polttaa pari ”tikkua” ja jättää jenkin. Lähdin vimmatusti jahtaamaan kärjessä etenevää porukkaa. Yllätyksekseni sain Buff-teamin kuskin nopeasti näkökenttääni ja lähdin häntä saman tien ohittamaan. Huollossa sain kuulla että edellä on enää vain yksi Trek-Sanmarcon ajaja, puolen minuutin päässä. Huollon jälkeen reitti oli kuitenkin varsin laskuvoittoista, ennen maaliin vievää tasamaa-osuuttaa. Laskuissa tein muutamia virheita, ja takaa tulikin kaksi ohittamaani ajajaa uudelleen kiinni. Näin podiumsijoituksesta kamppailu jäisi viimeisille kilometreille. Oma menestymisen halu oli varsin kova, joten laitoin käyttöön kaikki jäljellä olevat energiat jättääkseni kilpakumppanit viimeisessä pehmeässä hiekkanousussa, ennen parin kilometrin asfalttipätkää maaliin. Onnistuin kuin onnistuinkin tekemään eroa kaksikkoon ja sain pidettyä eron kovalla temmolla maaliin asti. Näin pääsin korkkaamaan kauden ensimmäisen podiumsijoituksen! Hieno fiilis menestyä näin kansainvälisessä kisassa ja vielä viimeisenä päivänä. Kokonaiskilpailussa nousin lopulta sijalle 34, mikä ei ollut tavoitteen mukainen, mutta kahden etapin ongelmat huomioon ottaen se on varsin hyvä. Tämä osoittaa että kuntopohja on olemassa, ja tästä on hyvä lähteä luomaan kuntoa kohti XCO kautta!

(Kova aloitus kisakaudelle!)

(Lopulta yrittäminen palkittiin!)

Kisailu ei kuitenkaan pääty tähän, vaan jatkan ensi viikolla Rhodes Tourin merkeissä maantiellä maajoukkueen mukana. Tarkoituksena on hakea lisää kovia kilometrejä jalkoihin, toivottavasti hiukan paremmissa olosuhteissa 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s